vk 41, matkassa Aleksis Kiven kanssa

#kieli #kulttuurikasvatus #kivi #tarina

OHJAAJA LUKEE:

Kuulkaa kaikki, sensuuriasetus on kumottu. Suomen kielellä saa julkaista. Vihdoinkin nämä kirjoitukseni pääsevät laatikosta päivän valoon. Mikä näistä olisi sopiva ensimmäiseksi. Kullervo. Sinut on valittu. Mutta, kumpi näistä? Olen kirjoittanut näytelmän runomuodossa sekä ilman loppusointuja. Runomuoto on Kalevalalle eduksi ja kunniaksi, mutta ilman runomuotoa on helpompi kertoa asioita. Runomuotoisena näytelmästä tulee pitkäkestoinen. Suomen kirjakielessä on liian pitkät päätteet, jotta runomuoto olisi tarpeeksi kaunista. Uskon, että tämä näytelmä menestyy. Fredrik Cygnaeus, on lukenut sen ja piti siitä kovasti. Nyt lähetän tämän Suomalaisen kirjallisuuden seuralle. Voi olla, että se palkitaan, vaikka parhaana suomenkielisenä näytelmäkappaleena. Suomalainen teatteri on tie minne vaan. Kun tämä ja muut näytelmäni julkaistaan, niin teatteria voidaan nähdä suomeksi.

Näin ajatteli Aleksis Kivi vuonna 1960. Hän oli kirjoittanut paljon, mutta suomeksi ei saanut kirjoittaa. Aleksis oli tuottelias kirjoittaja ja vajaassa kymmenessä vuodessa hän oli näytelmillään tehnyt vaikutuksen myös teatterin tekijöihin. Tuolta yksi saapuukin.

Anteeksi. Minä olen Kaarlo Bergbom. Opiskelen vielä filosofiaa, mutta sen jälkeen ajattelin suuntautua teatterin pariin. Ensinnäkään ei ole olemassa oivallista suomenkielistä näytelmäkirjallisuutta. Onhan meillä Aleksis Kivi, joka kestää vertailun parhaimpiin näytelmäkirjailijoihin. Tosin hän taitaa olla toistaiseksi ainoa. Yksi ongelma suomalaisen teatterin perustamisessa on. Meillä ei ole suomenkielisiä näyttelijöitä, ei ainakaan hyviä, tai edes keskinkertaisia, mutta on näyttelijänalkuja, joista teatteri saisi kasvatettua näyttelijöitä. Suomen kieli on kuitenkin liian kehittymätön näyttämökieleksi. Suomen kieli ei ehkä ole sillä tavoin sirosteleva kuin ranskalaisten salonkikomedioiden kieli, mutta kyllä sitä käytetään jo useissa kodeissa, jopa sivistyneistöperheissäkin kotikielenä, miksi ei siis teatterissakin? Meillä on jo kansallisteatteri, Nya Theatern. Se on melkein suomalainen, koska suomalaiset työmiehet ovat sen rakentaneet, mutta ruotsalaisista näyttelijöistä ei tee suomalaisia se, että he saavat palkkaa Suomen valtiolta.

Ensi-ilta on ihan juuri alkamassa. Ensimmäinen suomenkielinen näytelmä. Tästä alkaa suomalaisen teatterin mahtivuodet. Charlotte Raa, te olette juuri sopiva tähän rooliin. Ensin jouduttiin sinun sopimuksen vuoksi siirtymään tänne Nya Teatterniin ja samasta meillä on vain yksi näytös. Yksi ainut mahdollisuus onnistua. Suomalaisen teatterin tulevaisuus on tästä esityksestä kiinni. Mitä minä sinulle suomeksi yritän puhua, kun et osaa sitä sanaakaan. Hyvin olet silti opetellut tekstin suomeksi. Kiireellä aloitimme ylös panemaan tätä näytelmää ennen käännöstä, mutta hänelle piti koko teksti kääntää ruotsiksi, jotta hän voisi ymmärtää, mitä puhuu, koska suomalaisia näyttelijöitä ei ole olemassakaan.

Lean rooli on vaikea ja vaatii kokeneen näyttelijän. Kansan Lehti on maininnut Lean ja vaatinut sitä esitettäväksi suomen kielellä. Aleksis Kivi on luvannut tulla myös, kun vain käy ensin toimittamassa kirjansa Seitsemän veljestä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. Minua jännittää alkava esitys. Olen kuullut, että Charlotte on saanut uhkailuja. Niissä on sanottu, että seuraa vihellyskonsertti, jos hän uskaltaa astua lavalle. Tämä on nyt sitten suomalaisen teatterin syntyhetki. Tämä on keino tehdä suomen kirjakielestä yhteinen puhekieli.

Onneksi esitys sujui ongelmitta. Ihmiset taputtivat seisaaltaan ja Charlotte Raa muisti jokaisen sanan tarkasti. Aleksis Kiveä ei esityksessä nähty. Hän ei viihtynyt suurissa väkijoukoissa. Häneltä jäi näkemättä tämä esitys. Mutta suomalainen ja ennen kaikkea suomenkielinen teatteri sai tästä alkunsa. On jo vuosi 1972, eli tästä ensi esityksestä on aikaa kolme vuotta. Aleksis Kivi on ehtinyt kirjoittaa monia näytelmiä, mutta nyt hän on sairastunut. Hän oli ensin Lapinlahden sairaalassa, jossa hänen alakuloisuuden syyksi kirjattiin verenvähyys, juopottelu ja loukattu kirjailijankunnia. Hän pääsi veljensä luokse kotihoitoon ja tuossa penkin päässä hän nytkin istuu ja yrittää kirjoittaa vapisevin käsin viimeisiä sivuja uuteen teokseensa. Pöydällä on pino hänen kirjoittamiaan kirjoja, joille Aleksis puhuu ääneen.

Te olette minut hengissä pitäneet tähän asti. Te olette minut kuljettaneet pois kivuliaisuudesta ja kurjuudesta. Teidän kanssa olen nähnyt maailman. Teidän kanssa en pelkää tulevaa. Taitaa Margareta jäädä viimeisekseni. Suomalaisen seuran draamallinen osasto aikoo esittää sen. He suunnittelevat samalle illalle myös Lean esitystä. Ne taitavat minulta jäädä näkemättä. Yhtäkään näytelmääni en näyttämöllä ehtinyt näkemään. Jos eivät niitä myöhemmin suomeksi esitä, niin toivottavasti veljen Albert, etsii jonkun kääntämään ne. Ensimmäinen suomenkielinen romaani. Ensimmäinen suomeksi esitetty näytelmä. Toivottavasti ne tulevat kuulumaan kansakoulun opetukseen.

Albert käsi lapset ulos, etteivät häiritse. Pitävät niin kovaan ääntä leikkiessään. Eivät ne minua häiritse, antaa heidän leikkiä. Mielikuvitus se on ihmisen helpoin tie onneen. Anna heidän löytää se. Minäkin löysin. Kirjoihin kätkin sen onnen. Sieltä se on löydettävissä. Ei vanhempien suurin haave ei ole saada lapsilleen hyvää koulutusta ja ammattia. Tosin näinä vaikeina aikoina ne helpottavat suuresti elämää. heidän suurin toive on tarjota lapsilleen mahdollisuus onneen. Minun onneni on aina ollut tarinoissa ja kirjoissa. En ole lapsuuden jälkeen juuri hymyillyt, mutta kun saan kirjoittaa, minun silmiini syttyy elämän liekki. Näiden kirjojen ja tarinoiden kautta jään jälkipolville tietoisuuteen. Siksi voin aina sanoa. Minä elän.

Tässä oli pieni kertomus miehestä, jolla oli unelma. Vaikka hänellä oli vastassa lähinnä vaikeuksia, kurjuutta, köyhyyttä ja nälkää, niin urhoollisesti hän ponnisteli kohti unelmiaan. Mistä sinä tulet onnelliseksi, mikä saa sinut jaksamaan ja mikä on sinun unelmasi?