vk 40, kirje Suomeen muuttaneelta nuorelta

VK 40

#erilaisuus #kulttuurikasvatus #hyväksyntä #tarina

OHJAAJA LUKEE:

Hei, olen Jok Shun, mutta sitä ei kirjoiteta niin, mutta välttämättä lukija ei osaisi sanoa sitä, jos olisin kirjoittanut sen kantoninkiinaksi. Meillä on vähän erilaiset sanoja tarkoittavat merkit kuin Suomessa. Olen syntynyt Hong Kongissa. Kun synnyin Hong Kong kuului Englantiin, mutta siirtyi sitten myöhemmin osaksi Kiinaa. Se on aiheuttanut paljon levottomuuksia ja jopa mellakoita, kun osa ihmisistä toivoisi Hong Kongin itsenäistyvän ja toiset toivovat sen pysyvän osana Kiinaa. Mutta ei minun pitänyt kirjoittaa siitä. Halusin kertoa elämästäni vieraassa maassa.

Muutin Suomeen opiskelemaan viisi vuotta sitten. Koulu oli Tampereella, joka on aika pieni kaupunki. Pinta-alaltaan se on puolet pienempi kuin Hong Kong, mutta Hong Kongissa on asukkaita 7 ja puoli miljoonaa. Siihen nähden Tampereella oli hyvin autiota. Ilmasto on Suomessa myös aika erilainen. Meillä Hong Kongissa on kyllä vuoden ajat, mutta ei samanlaisia. Kesällä on yli 40 astetta lämmintä ja talvella lämpötila on vain 25 astetta, eli saman kuin Suomessa kesällä. Ensimmäisen kerran olen nähnyt lunta vasta matkustaessani 18-vuotiaana.

Ruuan ostaminen kaupasta oli alkuun erittäin outoa. Vihannekset punnittiin itse ja kaikki ruokapakkaukset olivat erilaisia, joten ostosreissu kesti kauan, kun puhelimella piti kääntää suomenkielisiä tekstejä pakkausten kyljistä. Onneksi löysin suomalaisia ystäviä ja pääsin näkemään miten Suomessa laitetaan ruokaa. Täällä ei ole riisikeittimiä ollenkaan. Se on sellainen pata, jonka sisälle tulee kattila. Kattilaan laitetaan riisi ja vesi. Sitten laite laitetaan päälle ja se ilmoittaa, milloin riisi on valmis. Meillä kotona ei ollut uunia ollenkaan. Oli vain riisikeitin ja wokkipannu. Niissä tehtiin kaikki. Siksi ruuat ovat hyvin erilaisia kouluruokiin nähden. Suomessa on erilaisia laatikkoruokia, joita meillä ei ole ollenkaan. Täällä salaatti syödään raakana, kun meillä kasvikset paistetaan pannulla.

Koulussa meille opetettiin suomen kieltä. Näin ulkopuolisena voin kertoa, että se on todella omituinen kieli. Sanat ovat kilometrin pituisia, kun kiinan kielessä yksi tavu tarkoittaa yhtä sanaa. Onneksi Hong Kongissa opetetaan englantia koulussa, niin kirjainmerkit sentään olivat tuttuja. Yritin puhua suomea ihmisille, mutta kaupoissa myyjät vastasivat englanniksi, joten en oikein voinut harjoitella suomea missään. Yliopistossa käytettiin vain englantia ja sitä myös ystäväni käyttivät puhuessaan minun kanssa. Kielen oppiminen oli siksi kovin hidasta minulle. Mutta nykyisin puhun jo ihan hyvin, niin kuin kirjeestäni ehkä huomaatte.

Hong Kongissa palkasta annetaan pankkiin aina 5 % eläkettä varten. Kun täyttää 60 vuotta saa kaikki nämä rahat pankista. Mitään muuta eläkettä ei ole. Meillä ajatellaankin, että vanhemmat maksavat lapsilleen koulut, jotta he saisivat hyvät työpaikat ja voisivat pitää huolta eläkkeelle jääneistä vanhemmistaan.

Minun vanhemmat tulivat ensimmäistä kertaa Suomeen viime viikonloppuna kuujuhlan aikaan. Se on meidän tärkein juhla. Silloin valvotaan katsellen kuuta, joka on suurimmillaan. Lisäksi syödään kuukakkua ja juodaan teetä. Vanhempani muistuttivat minulle, mikä Suomessa oli minullekin tärkeintä muuttaessani tänne. Olin jo hetkeksi unohtanut, kun se on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Asioita on oikeastaan kaksi.

Ensimmäinen on ilma ja luonto. En tarkoita säätä, vaan happea. Meillä Hong Kongissa on pakokaasua ja muita saasteita niin paljon, ettei taivasta näy juuri koskaan. Suomessa keskellä kaupunkia on puistoja ja kaikissa pihoissa kasvaa puita. Metsäalueita ja vapaasti käytössä olevia järven rantoja. Eläimiä näkee ja lintujen laulu kuuluu asuinalueilla. Suomessa voi mennä vaikka retkelle metsään, kerätä sieniä ja marjoja noin vain. Aina Suomessa asuneet eivät ehkä osaa arvostaa sitä niin paljon, kuin mitä se oikeasti merkitsee, että voi hengittää ja liikkua vapaasti.

Vapaus onkin toinen merkittävä asia. Suomalaisilla on oikeus vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Saa valita mitä kouluja vain ja kaikki on melkein ilmaista. Saatte pitää sellaisia vaatteita, jota haluatte, eikä teillä ole määrättyjä koulupukuja tai työasuja. Täällä rikkailla ja köyhillä on samat oikeudet saada terveydenhuoltoa, käydä koulua ja asua kaupungissa. Kiinassa köyhät ihmiset joutuvat asumaan poissa kaupungista ja heillä on erilainen henkilökortti. Tällä kortilla ei pääse sairaalaan kaupungeissa tai saa edes muuttaa sinne. Jos siis syntyy maaseudun perheeseen, niin Kiinassa ei ole mahdollisuutta vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Suomessa saa sanoa mielipiteensä vaikka maan hallituksesta, eikä joudu vankilaan. Toista on Kiinassa. Suomessa valtio ei vahdi somea, eikä ihmisten liikkumista maan sisällä. Täällä Suomessa on vapaus, mutta senkään merkitystä ei varmasti kaikki ymmärrä.

Te, jotka luitte nyt kirjeeni. Jos teistä tulee päättäjiä myöhemmin, niin pitäkää huolta, että ilma ja luonto säilyy. Pitäkää huolta siitä vapaudesta, joka täällä on. Ja siihen saakka, opetelkaa arvostamaan asioita, jotka täällä ovat hyvin.

Rakkain terveisin