vk 34, tarina itsekkäästä lampaasta

#tarina #vertauskuva #kohteliaisuus #opetus

OHJAAJA LUKEE:

Tänään kerron teille tarinan lampaasta. Lammas oli kuten muutkin lampaat. Vaalea villamöykky, josta pilkisti pieni pää. Jos ei lammasta ennestään tuntenut, ei häntä voinut erottaa muista lampaista, jotka elivät samalla niityllä. Lampaalla oli vain yksi ikävä piirre, josta hänet saattoi erottaa muista. Hän ajatteli vain itseään. Kun muut lampaat lauloivat kuorossa: "Bää bää", tämä pienipäinen villamöykky määki yksin: "Mää mää". Kun ihmiset tulivat aidan vierelle ihastelemaan lampaita. Juoksi pieni lammas ensimmäisenä rapsuteltavaksi samalla huutaen: "Mää mää". Ja kylläpä ihmiset jaksoivatkin rapsuttaa häntä. Jos sinä olet joskus ollut ihmisten rapsutettavissa, varmaan tiedätkin kuinka ihanalta se tuntuu, varsinkin niiden pienten ihmisten poikasten pikkiriikkiset sormet.

No, asiaan. Eräänä päivänä lammasäiti oli laittanut koko perheelle tuoreesta ruohosta aterian valmiiksi ja lähti huutamaan laumaa kokoon, juoksi tämä itsekäs lammas ensimmäisenä paikalle karjuen: "Mää mää." Päästyään paikalle ennen muita hän söi niin paljon kuin vain pystyi. Olihan tuore ruoho kaikkien lampaiden herkkua. Mutta jos olet joskus syönyt yli lautasellisen tuoretta ruohoa kerralla varmaan teidätkin kuinka paljon vatsaan alkaa koskea. Ja niin kävi myös itsekkäälle lampaalle.

Siinä voihkiessaan kivuissaan hän huomasi, että vettä oli satanut paljon ja sitä oli kerääntynyt pihamaalla ihan lammikoiksi asti. Muut lampaat hyppelivät iloisesti lätäköissä. Pieni lammas ei halunnut tyytyä muiden tavoin hyppimään pienissä rapakoissa, vaan huusi: "Mää mää", ja hyppäsi suurimpaan ja syvimpään lammikkoon. Sinne hän upposikin ihan korvan päitään myöten. Pois kömpiessään hänen turkkinsa oli imenyt vettä itseensä. Jos olet joskus käynyt uimassa villapaidassa ja -housuissa, varmasti tiedät kuinka painavia niistä tulee.

Ja juuri sillä hetkellä se tapahtuu. Muut lampaat lausuivat iloisesti kuorossa: "Bää bää", ja lähtivät tanssien niityn laidan suuntaan. Linja-autollinen pieniä ihmisiä oli kerääntynyt aidan vierelle valmiina rapsuttamaan ja ihastelemaan lampaita. Heillä oli käsissään voikukanlehtiä, jotka ovat tuoretta ruohoakin herkullisempia. "Mää mää", kiljui pieni lammas, mutta ei jaksanut liikkua märässä turkissa. Itse asiassa hän näytti vielä aika typerältä vettä valuen villat suorina kylkiä vasten. Kun hän viimein pääsi aidalle, eivät lapset enää jaksaneet rapsuttaa. Ihasteluakaan hän ei osakseen saanut, vaan ihmiset nauroivat hänet nähdessään. Säälistä tarjosivat hänelle voikukanlehtiä, mutta ei lammas voinut nyt syödä niitäkään.

"Kuka ymmärsi, mitä tästä opimme", kysyi äitilammas. "Mää mää", huusivat muut lampaat, mutta häpeissään pieni lammas sanoi: "bää". Sen pituinen se.